Losokolianin perheen naiset ovat katkaisseet haitallisen perinteen alueella, jossa yhä noin 30 prosenttia tytöistä joutuu tuskallisen toimenpiteen kohteeksi. Muutoksen voimahahmo on isoäiti Cheptoi, joka pääsi ensimmäisten joukossa World Visionin koulutuksiin ja päätti jättää tyttäristään nuorimmat silpomatta. "Kaksi vanhinta tytärtäni joutuivat silvotuiksi, koska luulin, että niin kuuluu tehdä," hän muistelee. "Se oli perinne, jota piti kunnioittaa. Kun pääsin World Visionin koulutuksiin, aloin ajatella toisin. Nyt olen isoäiti, jolla on sekä silvottuja että silpomattomia tyttäriä.“

Isoäiti kertoo, että silpomattomilla tyttärillä on ollut helpompi elämä. He ovat jatkaneet opintoja jopa yliopistoon asti. Silvotut tyttäret menivät varhain naimisiin ja kävivät koulua vain muutaman vuoden. Heidän elämästään tuli raskasta.

Domtilla on toinen Cheptoin vanhemmista tyttäristä, ja hänet silvottiin 12-vuotiaana. "Yhteisö oli päättänyt, että 10 tyttöä silvotaan. Olin heidän joukossaan." Tytöt ohjattiin läheiselle joelle peseytymään. Sieltä heidät vietiin majaan, jossa heidän piti istuutua rinkiin kivien päälle. Silpominen tehtiin siinä asennossa. "Kipu oli hirvittävä," Domtilla sanoo rystyset huuliaan vasten. Toimenpiteen jälkeen tyttöjen jalat sidottiin yhteen toipumisen edistämiseksi. Parantuminen kesti kuukauden. Vessassa käyminen, kävely, jokainen liikahdus, kaikki oli tuskaista. Peseminenkin kiellettiin toipumisajaksi. Moni tytöistä kärsi pahoista tulehduksista."Asuimme lehmien majassa. Saimme juodaksemme tuoretta lehmän maitoa ja vettä. Se oli kärsimyksen kuukausi," Domtilla muistelee.

Domtillan koulunkäynti loppui silpomiseen. Hän tuli pian raskaaksi ja alkoi odottaa esikoistaan Joylenea. Synnytys oli erittäin vaikea. "Minut ommeltiin melkein kokonaan kiinni," Domtilla kertoo ja näyttää pikkusormeaan. "Päätin heti kun Joylene syntyi, että hän ei joudu kokemaan samaa kuin minä." Päätöksen pitäminen ei ole ollut helppoa. Perheenisä on vaatinut Joylenea silvottavaksi. Vaikeina hetkinä naiskolmikko on yhdistänyt voimansa. Domtilla on kääntynyt Cheptoin puoleen, joka on käyttänyt arvovaltaansa tyttärentyttärensä suojelemiseen. "Näytämme miehillemme, että silpominen on historiaa tässä perheessä," Domtilla sanoo.

Joylenen ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: ei voisi vähempää kiinnostaa. Ilmassa on globaalia teiniangstia, kun hän kuuntelee silmiään pyöritellen silpomiskeskustelua. "Tiedän kyllä, että mummi ja äiti on silvottu, mutta sehän on tapahtunut joskus viime vuosisadalla."

Joylene on onnekas tyttö. Hänen yhteisössään tytöistä yhä noin joka kolmas silvotaan. Joissakin perheissä tyttöjä joudutaan vartioimaan, että heitä ei ryöstettäisi yön aikana toimenpidettä varten. Onneksi Joylenen ei tarvitse pelätä sellaista. Hän on koulussa kymmenen parhaan oppilaan joukossa. Lempiaine on biologia. Joylenen koulumenestys on saanut isänkin tuomitsevan äänen vaimenemaan. Fiksusta nuoresta naisesta voi tulla vaikka mitä. "Minulla on aika selvät tulevaisuuden suunnitelmat. Menen yliopistoon opiskelemaan lääkäriksi. Sitten joskus valmistuttuani voisin ehkä hankkia miehen ja saada lapsia," Joylene kertoo.