Neljä Rohingya-vähemmistöön kuuluvaa lasta kertovat kokemuksistaan pakolaisina omin sanoin. Mobarak, 16, Achiya, 15, Jonayed, 12, ja Sukutara, 12, pakenivat sotaa, pääsivät rajan yli ja aloittivat elämänsä maailman suurimmalla pakolaisleirillä, Cox’s Bazarissa Bangladeshissa.
Puolet maailman pakolaisista on lapsia. Jonayed, Mobarak, Achiya & Sukutara kertovat oman tarinansa.
“Kun asuimme Myanmarissa, meillä ei ollut aavistustakaan siitä mitä pakolaisuus on. Emme olleet koskaan edes kuulleet sitä sanaa.” – Achiya, 15.
”Meitä sorrettiin siellä (Myanmarissa). Kotimme paloi, naisia raiskattiin ja monet lapset kuolivat. Kärsimme nälästä.” – Mobarak, 16.
"Naapurimme ja monet ystäväni ammuttiin ja poltettiin kuoliaaksi Myanmarissa." – Joyaned, 12
"Pakenin Myanmarista yksin ja tapasin vanhempani 10–12 päivää myöhemmin. Kaipaan kotiani, tavaroitani, moskeijaa ja koulua Myanmarissa." – Sukutara, 12.
Cox’s Bazar on maailman suurin pakolaisleiri, jossa asuu lähes miljoona pakolaista. Leirillä asuvilta perheiltä puuttuu perustarpeet kuten ruokaa, vettä ja mahdollisuus koulunkäyntiin. Lisäksi ongelmia aiheuttavat naisiin kohdistuva väkivalta, luonnonkatastrofit sekä tilanpuute.
”Olimme kävelleet jo pitkän matkan, mutta meidät ajettiin rajalta takaisin kotiin. Aloitimme matkan uudestaan, mutta taivaalla lensi helikopteri, joka ajoi meidät taas takaisin kotiin. Lopulta onnistuin ylittämään rajan.” – Sukutara.
"Vietimme pienessä kylässä rajalla kaksi kuukautta." – Mobarak
"Meidän oli ylitettävä joki matkalla Bangladeshiin. Meillä ei ollut syötävää eikä pisaraakaan vettä. Meillä oli nälkä koko matkan." – Jonayed
“Emme ehtineet ottaa mitään mukaan paetessamme Myanmarista. Ainoa mielessä oleva asia oli pelastaa henkemme. ” - Achiya
Vuonna 2017 etniset jännitteet lisääntyivät Myanmarissa, mikä johti väkivaltaiseen konfliktiin. Sadat tuhannet rohingyat pakenivat henkensä edestä Bangladeshiin.
“Pakolaisleireiltä puuttuvat kaikki perustarpeet: ruoka, suoja ja vessat.” – Mobarak.
“Tarvitsemme lisää ruokaa. Saamme tällä hetkellä 13 kiloa riisiä henkilöä kohti kuukaudessa, eikä se riitä.” – Achiya.
“Pakolaisleirillä vaikeinta on, että vuosittain tapahtuu maanvyöryjä, jolloin suojia vaurioituu ja pressuja repeytyy.” -Sukutara.
“Leirillä haisee aina ja siellä on likaista” – Joyaned.
“Haasteet eivät loppuneet siihen, kun pakenimme Myanmarista. Elämä pakolaisleirillä Bangladeshissa on myös vaikeaa.” -Achiya
“Kun hirmumyrskystä varoittava lippu tulee näkyviin, ihmiset pääsevät myrskysuojaan”, kertoo Harum, 23, joka on World Visionin terveysvapaaehtoinen. Hirmumyrskyt ja maanvyöryt ovat yleisiä Bangladeshissa. Siksi Cox's Bazarissa on perustettu katastrofivalmiusyksikkö. World Vision kouluttaa vapaaehtoisia, jotka tiedottavat pakolaisia hirmumyrskyistä ja niiltä suojautumisesta.
“Korona-ajan sulku ja etäisyyden pitäminen oli meille vaikeaa. Leiri on todella tiheästi asutettu. Asumme monen ihmisen kanssa samassa suojassa.” - Sukutara.
“Emme voi opiskella tai tehdä mitään. Meillä on todella paljon luppoaikaa. Koulumme on ollut suljettuna nyt yli vuoden. Kaipaan eniten englannin opiskelua koulussa.” - Joyaned
“Koulu on ollut kiinni nyt vuoden. Lempiaineeni koulussa ovat kielet: englanti ja burma.” - Mobarak
“Lähellämme on World Vision -keskus. Kävin siellä koulutuksissa ja opin hyödyllisiä taitoja kuten vaatteiden painamista ja kirjontaa. Aion osallistua koulutuksiin myös jatkossa. Koronan takia keskus on nyt suljettu.” - Achiya.
Cox's Bazarissa asuu lähes miljoona ihmistä. Siksi korona-ajan eristäytyminen ja etäisyyden pitäminen muihin on ollut lähes mahdotonta. Koulut suljettiin yli vuodeksi, mutta pakolaisleireillä asuvilla lapsilla ei ole mahdollisuutta jatkaa etäopiskelua. Jaoimme maskeja ja hygieniapaketteja leireillä.
Xavier Sku
- maaliskuuta Cox's Bazarin pakolaisleirillä syttyi valtava tulipalo, joka aiheutti tuhoja ja ihmishenkien menetyksiä.
“Ihmiset juoksivat henkensä edestä. Kadotin vanhempani ja veljeni. Eksyin yksin väkijoukkoon ja olin todella peloissani. Luulin kuolevani tulipaloon.” – Sukutara
“Monet suojat paloivat. Palattuamme leirille riisi oli ryöstetty majastamme. Meillä ei ollut ruokaa.” - Archiya
“Menetimme kaiken omaisuutemme rahat mukaanlukien. Kaikki paloi silmänräpäyksessä.” - Mobarak
"Juuri kun olimme pikkuhiljaa asettumassa leirille, tulipalo tuhosi kaiken.” -Sukutara
Nuoret tytöt löysivät tuhkan keskeltä pannun. Maaliskuun tulipalo tuhosi tuhansien pakolaisten kodit, omaisuuden, vesijärjestelmät ja katuvalot. Myös ihmishenkiä menetettiin.
Xavier Sku
Lahjoittajien tuella olemme auttaneet tulipalosta kärsineitä lapsia ja perheitä. Olemme jakaneet 1,2 miljoonaa ruoka-annosta 50 000 tulipalosta kärsineelle perheelle, jakaneet tuhansia hygieniapaketteja naisille, asentaneet 51 katuvaloa leiriin 8E (yksi pahiten kärsineistä leireistä), korjanneet 96 vessaa ja tuoneet leirille 3 347 000 litraa vettä. Leirin vesijohtoverkostot tuhoutuivat, ja niiden tilalle toimitimme ja asensimme hätäapuna neljä vesisäiliötä.
Tällaisten kriisien tapahtuessa pystymme kohdistamaan tuen joustavasti ja nopeasti aina sinne, missä lasten ja perheiden hätä on suurin. Työskentelemme yhteistyössä perheiden kanssa ja pyrimme löytämään keinoja kriisien keskellä selviytymiseen.
Mitä sinä voit tehdä?
Tällaisten tarinoiden kuuleminen saattaa aiheuttaa voimattomuuden tai riittämättömyyden tunteita. Yhdessä voimme kuitenkin saada aikaan pysyviä muutoksia.
Tässä kolme tapaa auttaa:
- 1
Lahjoita
Jokaisella lahjoituksella on väliä. Suojele lapsia kriiseissä -lahjoittajana autat maailman vaarallisimmissa paikoissa eläviä lapsia.
Ryhdy kuukausilahjoittajaksi - 2
Jaa tarina somessa
Tietoisuuden lisääminen on tärkeää. Auta jakamalla tietoa avun tarpeesta ja siitä, miten voimme yhdessä auttaa maailman vaarallisimmissa paikoissa eläviä lapsia.
